Sriman Jayananda dasa Thakura
Vaishnava Acarya

Jayananda pitää kaikki toimeliaina Rathayatra vaunujen rakentamisessa

 

Jayananda chanttaa syventyneesti

Jayananda tarjoaa  kukkakimpun Srila Prabhupadalle

Jayananda aamukävelyllä Srila Prabhupadan kanssa

Jayananda ohjaa Herra
Jaganathan valtavia Rathayatra-kärryjä

Jayananda Thakuraa muistaen
 

Sri-Isopanisada Prabhu: Voitko kertoa jotain Jayanandasta. Tänään on hänen katoamispäivänsä…

Srila Sankarshan Das Adhikari: Kuka?

SId: Jayananda Prabhu.

SDA: Niin, kyllä, kyllä, kyllä! Se on totta, tänään! Kiitos paljon siitä, Prabhu, että niin armollisesti muistutit minua maineikkaasta, ihmeellisestä, kauniista, rajattoman ihanasta jumalveljestäni Jayananda Thakurasta!

Niin, en ollut kovinkaan paljon tekemisissä hänen kanssaan, mutta kaikki pienikin yhteistyö oli todella, todella, miellyttävää. 

Jayananda on kuten gulabjamon, rajattoman mehukas. Joten se pienikin kontakti, joka minulla oli hänen kanssaan, nuo muutamat muistot, sisältävät rajattomasti nektaria. Joten kerron muistoistani…

Hänen Pyhyytensä Vishnujana Maharaja värväsi minut mukaan tähän liikkeeseen. Hän oli suuri Jayanandan ihailija.

Tietysti, Jayananda oli alkuaikoina ISKCONin San Franciscon temppelin tukipylväs. Muut olivat hieman pilvessä, hippejä, LSD:n käyttäjiä, jotka luopuivat huumeista ja tulivat ashramiin. Mutta hänellä oli insinöörin tutkinto, josta hän kuitenkin luopui tullakseen taksikuskiksi. Hän ei sopeutunut aineelliseen yhteiskuntaan. Joten hän oli raittiimpi ja kypsempi. Ja hänen taksinkuljettajan työnsä oikeastaan tuki temppeliä. Hän ajoi taksia. Hän oli temppelipresidentti ja taksikuski.

Mutta, joka tapauksessa, muistan kun menimme San Franciscoon tapaamaan Prabhupadaa. Tämä oli vuonna 1971. Ensimmäinen kerta kun tapasin Prabhupadan, oikeastaan. Olin tapaamassa Prabhupadan ensimmäistä kertaa. Ja tietysti Jayananda oli ulkona Rathayatra-paikalla laittamassa rattaita kuntoon festivaaleja varten. Hän teki viimeistelytöitä, kuten Prabhupadan laskeutuminen lentokentällekin oli, tiedäthän.

Joten minua oli pyydetty… he pyysivät vapaaehtoisia Rathayatra-paikalle, ja minä menin. Mutta silloin kuului ilmoitus, “Prabhupada saapuu nyt lentoasemalle”. Siellä oli pakettiauto, joka oli juuri lähdössä festivaalipaikalta lentoasemalle. Ajattelin, “Voi Prabhupada! En ole koskaan nähnyt Prabhupadaa! Tämä on tilaisuuteni!” Mutta olin parhaillaan työtiimissä, joka laittoi kärryjä valmiiksi festivaaleja varten. Olin vaikeassa tilanteessa, mutta tiesin, että minun tulisi mennä Prabhupadaa vastaan. Kysyin Jayanandalta, koska työskentelin hänen valvonnassaan, ja hän sanoi “Kyllä, voit mennä”. Joten se oli Jayanandan armoa, että minulla oli ensimmäinen Srila Prabhupadan darshan, hänen armonsa. [naurua] Joten muistan hänet aina tästä!

Hän katsoi ympärilleen. Hän oli käytännön mies! Hän katsoi ympärilleen nähdäkseen kuinka monta avustajaa hänellä oli. Hän katsoi ympärilleen ja sanoi sitten “Kyllä, voit mennä.’’ Hän oli älykäs mies. Hän tiesi kuinka hoitaa asioita. Hän varmisti ensin, että hänellä oli riittävästi miehiä, ennen kuin antoi minulle luvan mennä. Kyllä, olen ikuisesti velkaa Jayanandalle. Hän antoi minulle oikeastaan ensimmäisen Prabhupadan darshanin.

Tietysti, hän ei ollut sannyasi, mikä oli suuri status noihin aikoihin. Heitä oli vain muutama. Hän ei ollut sannyasi, mutta silti hänellä oli suuri, suuri status.

Muistan kuinka hän istui San Francisco temppelin käytävällä ja chanttasi keskittyneesti, todella intensiivisen keskittyneesti: "Hare Krishna Hare Krishna..." Hänestä näkyi, että hän oli todella sadhu. Oppilaat tulivat ylös ja osoittivat hänelle nöyrät kumarruksensa. Häntä palvottiin, oikeastaan, koska he tiesivät, että ‘’hän on todella erityinen palvoja, hän ei ole [kuulumaton], villi!’’ Katsos… Hän oli todella, todella edistynyt palvoja. Jokainen tiesi! “Keskuudessamme on tämä todella, todella erityinen palvoja, Jayananda”.

Muistan kun olimme lähdössä, tavalla tai toisella kohtasin hänet kadulla, joten tietysti osoitin hänelle nöyrän kumarrukseni. Olin todella hämmästynyt. Hän laskeutui polvilleen maahan ja näin palautti nöyrän kumarrukseni takaisin minulle, vaikka hän ei edes tuntenut minua. Joten todella arvostin sitä. Se oli minun ainoa kohtaaminen hänen kanssaan, tämä festivaali, Rathayatra-festivaali. Toki tiedän, että minulla on ikuinen suhde häneen Goloka Vrindavanassa. Odotan, että tapaan hänet jälleen kun jätän kehoni.

Sellaiset henkilöt ovat todella, todella rakkaita. Kuinka muuten Prabhupada olisi kehottanut meitä juhlimaan hänen katoamispäiväänsä. Tämä on Prabhupadan määräys meille: “Häntä tulee kunnioittaa suurena Vaishnava Acaryana”.

Joten meidän täytyy miettiä kuinka seurata hänen esimerkkiään, täydellistä syventyneisyyttä Krishna-tietoisuuteen. Jopa aivan lopussa, hänen leukemiansa kerta kaikkiaan tappoi hänet, tappoi hänet täysin, leukemian vuoksi hän koki voimakasta fyysistä ahdinkoa, leukemia levisi koko hänen kehoonsa, syöpä, verisyöpä, kerta kaikkiaan tappoi hänet. Mutta silti hän pyrki edistämään saarnaustyötä…Rathayatraa….

Hän oli niin armollinen ja ekstaattinen, että jokainen, joka oli hänen kanssaan tekemisissä, ei voinut muuta kuin kiintyä Krishna-tietoisuuteen. Hän veti puoleensa kaikkia! Tarkoitan…esimerkiksi, kuinka moni miestä elävöityisi viedessään roskia ulos? Kuinka monta kättä nousee ylös? Kuka elävöityisi viedessään roskia ulos?

“Vau! Roskien ulosvieminen!’’

He kiiruhtivat kaatopaikalle. He keräsivät roskat ja kasasivat ne pakettiautoon ja kuljettivat roskat jollekin kaatopaikalle. Hän teki sen! Hän teki kaikki nöyrät palvelut. Oppilaat, jotka huolehtivat hänen kanssaan roskien kuljetuksesta kertoivat sen olevan yksinkertaisesti ekstaattista! Kaikki mitä teit Jayanandan kanssa oli ekstaattista, koska hän nautti Krishna-tietoisuuden autuudesta kaikessa palvelustyössä. Sillä ei ollut merkitystä, että mikä tämä palvelus oli. Hän oli töissä ja kävi kauppaa, möi suitsukkeita temppelin hyväksi. Mitä hyvänsä hän tekikin, hän oli todella elävöitynyt sitä tehdessään. Hän oli todella, todella nöyrä, ja hän oli todella miellyttäväkäytöksinen… Tapa, jolla hän saattoi herättää jonkun ja laittaa prasadaa hänen suunsa… Hän oli todella henkilökohtainen ja lämmin oppilaillensa... Hän oli nöyrä ja miellyttävä käytökseltään. Hän oli hauska kanssatoveri! Hän teki Krishna-tietoisuudesta erittäin jännittävää. Hän oli nektarin aarreaitta joka hetki. Ja hän rakasti Prabhupadaa paljon. Hän ylisti aina Prabhupadaa.

Joten muistaen niin mahtavaa henkilöä kuin Jayananda Prabhua…

Je anilo prema dhana karuna pracur
heno prabhu kota gela acarya thakura

“Me yksinkertaisesti ikävöimme sellaisten suurten persoonallisuuksien seuraa. Ollessamme heistä erossa, me vain lyömme päätämme vasten kalliota…

“Haluaisimme todella paljon nähdä hänet tänään, mutta hän on lähtenyt luotamme, näkökykymme ulottuvilta, aineellisen näkökykymme. Tietystikään hän ei todellisuudessa ole lähtenyt, mutta koska olemme vielä sokeita, silmämme ovat harmaakaihien verhoamia, emme voi nähdä tyollaisia suuria persoonallisuuksia, jotka oikeastaan ovat edelleen täällä armahtamassa meitä jumalaisella läsnäolollaan.

 Jayananda Thakura KI JAYA!                         [kaikki kunnia Jayananda Thakuralle!]

[Kuuntele luento]

Huom:
Prabhu - mestari, herra (kunnioittava puhuttelumuoto toista Herran palvojaa kohtaan)
gulabjamon – Intialainen sokerivedellä kyllästetty makeiskuula (ISKCON-kuulat)
darshan - kuuleminen (näkeminen)
sannyasi – kieltäymyksen elämänvaiheessa oleva henkilö, henkinen opettaja
sadhu – suuri pyhimysmäinen persoonallisuus (henkilö, joka elää totuudessa ja ikuisuudessa)
Vaishnava -  Vishnun (Krishnan) palvoja
Acharya -  henkilö, joka opettaa ohjeiden ja henkilökohtaisen esimerkkinsä avulla
prasadam – pyhitetty kasvisruoka
japa -  toistaa/chantata Hare Krishna Mahamantraa japa-helminauhan avulla
Goloka - Herra Krishnan korkein olinpaikka

Suomessa:  Bhaktin Virve, Jyväskylä, Finland